Niin, La Hacienda - mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin? Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien? Vai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen:
Paikka oli pari astetta murjumpi kuin aiemmat majat (vaikkakaan ei enää tätä kirjottaessa aivan murjuin, toim. huom.), ja huudeilla pyörivät nipat sun muut viheltäjät saivat kiikuttamaan pienimmätkin arvotavarat vilauksessa autosta sisään huoneeseen. Lähiympäristö oli vähän karua, lähinnä jotain hallintynkää tai kontinpätkää, ei kummempia kävelyteitä tai ruokakauppoja, mutta ihan motellin vieressä toki sitäkin oleellisempi Hip Hop Robot -tatuointimökki rohkelikkoa ilahduttamaan. Varsinainen huoneemme oli periaatteessa ihan perussiisti, mutta joka puolelta suljettua ulko-ovea sisään haistatteleva auringonpaiste antoi osviittaa tilan äänieristyksestä; ja totta tosiaan, täällä neljän seinän sisällä oli kuin olikin mahdollista kokea jännä illuusio junasta, lentokoneesta ja autoista kaikki läsnä samassa tilassa. Oman erikoismausteensa elämykseen antoi ovea vastapäiseltä seinältä löytynyt jätti-plasmatelevision kokoinen ilmastointiboksi, jonka kaksi valinnaista toimintatilaa olivat ainoastaan "Hyytävä arktinen viima" tai "OFF".
Koska allekirjoittanutta painoi tässä kohtaa lievä reissuväsy, hetken silmänluppaus veikin miehen yllättävän syviin vesiin, jona aikana muut ottivat auton ja hatkat tankkaamaan tai silmäilemään kulmia tai jotain. Pian palattuaan alkoivat kanssamatkustajat läimiä unikekoa reippain avokämmenin molemmille poskille, kunnes tolkku viimein palasi ruumiiseeni. Läheltä kuulemma löytyi hauska pienpanimo, josta voisimme hakea olutta matkaan, ja koordinaatit ruokakauppaankin olivat nyt hallussa. Näin ne asiat vaan järjestyvät!
Kurvasimme em. Counterbalance Brewing Companyn saluunaan, missä avulias baarimira antoi ensin maistella muutamia eri olutplaatuja, joista sitten valitsimme kaksi mieluisinta pullotettavaksi ja mukaan matkaan. Täältä saaduin neuvoin koordinoimme litraiset lekat kontissamme lempeähkön välimatkan päässä sijainneeseen elintarvikekauppaan, joka ei käsittääkseni ollut Whole Foods, mutta ainakin muistutti erehdyttävästi sitä, liekö sitten ollut yhteisessä omistuksessa tmv. Täältä valitsimme evästä kuhunkin makuun sekä seuraavan päivän reissulle, ja siirryimme läheiseen hämärtyvään puistoon näitä maistelemaan. Sikäli kun valasmatka starttaisi jo aamuvarhain, palasimme seuraavaksi hotellille, jossa myöhäisilta sujui lepäillessä kera piirrettyjen, oluen ja perunalastujen.
Hommia
Valaiden (ja vähän Ellinkin) maailmaan syvennymme perinpohjaisesti seuraavassa kirjoituksessamme, joten ei siitä vielä tässä sen enempää. Mainittakoon kuitenkin, että päivään sisältyi myös ylimääräistä draamaa ja jännitystä matkan varrelle unohtuneiden tavaroiden muodossa, josta puolestaan aiheutui ns. turhia havuja yhteiselle ladullemme, mutta kaikesta selvittiin kunnialla ja epätasaisuudet siloteltiin sittemmin munavoilla.
Risteilyltä palattuamme oli aika paikallistaa seuraava Airbnb-kohteemme, joka oli Magnolian kukkuloilla sijaitseva, nuoripari Blancan ja Codyn vuokraama piskuisen omakotitalon alakerta. Pienen virpomisen jälkeen oikea osoite löytyikin ja saimme jälleen siirrettyä vankkurimme sisällön sisätiloihin. Talo oli tosiaan pieni, mutta symppis, ja alakerran majamme kattoi arviolta puolet koko lukaalin sisäpinta-alasta. Tämä näkyi esim. siinä, että koko asunnossa oli vain yksi WC, yläkerrassa, eli käytännössä hädän hetkellä oli vaikeiltava muun asunnon ja mm. isäntäväen lauantai-illallisen läpi, mutta tämä näytti suoraan sanoen olevan suurempi kynnys meille kuin heille. Myös kuuden ihmisen aamutoimet luonnollisesti ottivat oman aikansa. Blanca jakoi meille auliisti tietouttaan lähitienoon tarjonnasta, ja otimme tämän perusteella suunnan Ballardin kaupunginosaan emännän loistavaksi liekittämän Pestle Rock -thai-raflan perässä.
Thaikkuun saavuttuamme henkilökunta latasi heti ukaasia vastapalloon, sillä paikka oli jo sulkemassa oviaan siltä päivältä. Hetken nurkilla totoiltuamme kävikin ilmi, että suurin osa lähiravintoloista oli juonessa mukana, joten leikkasimme heti ensimmäiseen vielä avoimeen ruokapaikkaan, joka tässä tapauksessa oli satunnainen meksikolaista ruokaa tarjoileva pulju. Kyökki otti vielä 10 minuuttia tilauksia vastaan, mistä syystä ruokalistaa ammuskeltiin täysin lonkalta, ja lopputuloksena Tommille tarjoiltiin kunnon väen ateria ja meille muille pienet, mutta maukkaat pikkutacot. Tommi kuitenkin jakoi omistaan, ja ilta saatiin kunnialla pakettiin. Ballard vaikutti sen verran kiinnostavalta pysäkiltä, että päätimme palata rikospaikalle heti aamusta.
Up early in the morn
Unten jälkeen löysimme siis itsemme jälleen samoilta kulmilta, tällä kertaa edellisiltana bongaamamme Strong Coffee -kyltin houkuttelemana. Kyltti paljastui Ballard Bauhaus -nimisen kahvilan julkisivuksi, eikä siis (valitettavasti) Strong Coffee -nimiseksi kuppilaksi. Täten käväisimme Bauhausissa ryystämässä mustaa kultaa sekä jauhamassa kelpo aamiaissänkkärit, minkä jälkeen jatkoimme edelleen Ballardin puotitarjonnan pariin. Tytöt tekivät löytöjä, pojat lähinnä löntystelivät. Joku jäbä tuli kertomaan uudesta Turtles-piirretystä, joka kuulemma oli fanille must-see. Ai niin, poistinhan myös muutaman hyvän vinskan Sonic Boom -levykaupasta, eli kannatti herätä. Ennen kaupunginosasta poistumistamme pistäydyimme Blancan suosittelemassa Hot Cakes -lafkassa nauttimassa kooltaan pienet, mutta sisällöltään infernaalisen överit suklaakakkuset sekä "kyytipojaksi" sakiat mansikkapirtelöt, joissa ainesosina pelkkää mansikkaa ja kermajäätelöä. Suosittelen kaikille herkkupötseille!
Ballard Bauhaus ja lattehommia
Seuraavaksi painelimme keskustaan imemään kulttuurihistoriallisia höyryjä sisuksiimme. Grunge lienee nykyään muisto vain, mutta paikan edelleen lievästi robusti ilmapiiri, maantieteellinen sijainti sekä merellinen ympäristö saattavat vihjata siitä, miksi em. liike syntyi juuri täällä. Tietyissä kaupunginosissa vallitsi vieläkin suhteellisen boho fiilis, ja väestöön näytti mahtuvan niin vaihtoehtonuoria, kodittomia kuin pukuihmisiäkin. Moni musahistoriallinen paikka oli kuitenkin rempattu uuteen uskoon, mm. muinainen Crocodile Cafe on nykykunnossaan perinteinen keikkabaari siinä missä muutkin ja Sub Popin toimitila vain sijainnillinen kuriositeetti. Aika ei venaa ketään! Kaupungissa näytti kuitenkin nykyisellään vaikuttavan suhteellisen elinvoimainen kellaribändiskene, ja stadi tuntui noin yleisesti olevan erityisesti nuorten aikuisten mieleen. Olin ennen reissua pelännyt etapin muodostuvan jonkinlaiseksi ankeaksi nostalgiapyhiinvaellukseksi, mutta auringon paistaessa ja kaupungin eläessä omaa elämäänsä tuntui hedelmällisemmältä yrittää keskittyä tähän päivään.
Keskustan pakkonähtävyyksistä läpikuljimme Pike Market Placen, joka on pitkä satamallinen kaubamaja. Myyntiartikkelit olivat runsaslukuisia, ja koostuivat esim. kukkakimpuista, rihkamasta, käppätaiteesta sekä kenties sadoista erilaisista Seattle-paidoista. Sanottakoon, että olisin kernaasti nostalgiapäissäni ostanut ensimmäisen vastaantulevan puseron pelkällä yksinkertaisella Seattle-tekstiprintillä, mutta tämä ei toteutunut. Muutamat kivijalkaliikkeet lähistöltä nuohottuamme asetuimme paikallisen Pike Brewing Companyn hanain tykö ansaituille lasillisille. Aivan panimoravintolan vieressä oli myös todella mukavaan meksikolais-käsityödekoon eriloistunut Milagros, missä pistäydyimme muutamaan otteeseen.
Juti oli ennalta spotannut viereisten kaupunginosasien Pike/Pinen ja Capitol Hillin välimaastossa sijaitsevan John Johns -arcade-peliluolan, eli tie vei seuraavaksi siihen suuntaan. Paikka itsessään oli pieni pettymys: pelejä oli melko niukasti, puolet niistä epäkunnossa, pelaaminen maksoi yllättävän paljon ja myyjäheppua kiinnosti enemmän heittää kaverilleen hulvatonta läpyskää kuin palvella asiakkaita. Nautiskelimme kuitenkin hampaat irvessä perinteiset Mortal Kombat- ja flipperisessiot, minkä jälkeen otimme suosiolliset hatkat.
Koska Ballard oli aiemmin vakuuttanut myös ruoka- ja juomatarjonnallaan, kelasimme illallistaa sekä huitaista muutamat "hassut" tuossa jo tutuhkossa miljöössä. Käännös kämpillä, Uber alle ja voimalla sisään edellisiltana sulkemassa olleeseen thai-ravintolaan. Tällä kerralla kävi säkä, ja annoksensa olivat maukkaita ja kohtuuhintaisia sekä palvelunsa mainittavan ripeää. Tämän jälkeen käväisimme lähitienoilta löytyneen pienen raflan tunnelmallisella patiolla drinkeillä sekä vastakohtaisesti viereisen tex-mex-viihdekeitaan mölyisimmässä nurkassa Jabba the Hutt -nachoilla ja kaktusviinalla (uak). Paluumatkalla kämpille tenttasimme vielä Uber-kuski Justinilta viime hetken vinkit seuraavalle päivälle, joka tulisi olemaan viimeisemme kaupungissa.
Aamulla oli alun perin tarkoitus heräillä ajan kanssa ja mahdollisesti myös pienessä kankahaisessa, mutta vastoin luultua kaikki tulivat tajuihinsa suhteellisen varhain ja vieläpä hyvissä voimissa. Käväisimme Tommin ja Ellin vielä heräillessä kotikukkulamme laitamilla Jutan kanssa tutkimassa luontoa ja ympäristöä.
Isäntäväki oli ohjeistanut meidät Fremontin suuntaan, siellä kun piti oleman samaa henkeä kuin Ballardissa. Olimme funtsineet ennalta jotain pientä kajakkitoimintaa, mutta tämä osoittautui yllättävän tyyriiksi, joten erikoismeno vaihtui lennossa perinteiseen aamais- ja dallailuyhdistelmään. Aamuleivät tarjosi lähi- ja luomujuttuihin nojaava Homegrown, esim. oma vege-BLT oli suhteellisen kunu valinta. Jalkailumeno noudatti tuttua kaavaa: ensin kaikki pistäytyvät yhteistuumin muutamassa vintage-putiikissa pyyhkimässä pölyjä, sitten "Isi" lähtee oluelle, Elli puolestaan jää jonnekin Full HD -shoppailemaan ja me Jutan kanssa pelaamme lähistöllä omaa peliämme, kunnes kaikki jälleen kokoontuvat Isin tuopposen ympärille. Tästä jatkoimme edelleen University Districtin paikkeille, jossa täydensimme varustuksiamme sekä mursimme kiekkoa. Kiireetön viimeinen päivä kului kuin varkain, ja hämärän jo koittaessa koukkasimme lähimarkettiin hakemaan simaa illaksi sekä kuntoiluravintoa seuraavaksi aamuksi.
Matkalaukkujen sisältö olikin jo mukavasti levittäytynyt väliaikaiseen asuntoomme, eli aamulla seurasi pakollinen ja perusteellinen siivous- ja pakkailushow. Näinkin lyhyessä ajassa jo kiitettävän läävähtänyt lukaali piiskaistiin edustuskuntoon, ja isäntäväelle heitettiin vielä vikat moikat, kunnes oli aika jälleen jatkaa matkaa. Reissu starttasi kunnon pumpissa The Seattle Gymin suosiollisella avustuksella. Tommin onnistui hieraista kassamamilta koko porukalle tuntuva ryhmäalennus, ja itse salihan oli tähänastista parhaimmistoa. Hikoilun jälkeen vielä papupitoinen meksikolainen aamiainen lähistöllä ja sitten vain tietä ja taas lisää tietä seuraavan määränpään ollessa edelleen osittain auki...
-Janne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti