Kartallamme seuraavana nuppineulana olikin sitten Yellowstone. Tätä ennen piti kuitenkin löytää aamiaista. Respa osasi kertoa vinkkejä melko heikosti, joten luotimme taas vaistoihimme ja auton pakattuamme lähdimme luuppaamaan murkinatarjontaa freehandinä.
Eteemme sattui City Coffee, joka vaikutti päällepäin ihan asialliselta. Kahvitarjonta oli hyvä, smoothieita, oatmealia yms löytyi myöskin ja saatiinhan sit tilattua jengille myös jotkut wrapit nälkää pitämään. Hetken siinä vielä tasasimme hengitystä ruuan jälkeen terdellä ennenkuin matkaa jatkettiin. Kiitos Billings, kiitos Dude. Kiitos Jeremy ja kiitos kaikki muutkin - nyt suuntasimme keulan tutulle Interstate 90:lle.
Jafar surffaa @city coffee
Lets did it!
Reittimme kulki hetken I-90, josta poistuimme 310:lle etelään. Ensimmäinen merkittävämpi paikka oli Cody, jonka lävitse köröttelimme. Paikka vaikutti sympaattiselta ja yleisilme oli kuin vanhoista lännenleffoista. Codyn jälkeen maisemat muuttuivat jälleen. Tuli kovia nousuja ja mutkikkaita teitä. Metsä sakeni ja asutus hävisi lähes tyystin - lähestyimme Yellowstonen portteja.
Ennakkoon olimme tsekkailleet kirjoituksia Yellowstonesta ja löysimme myös varoituksia heinäkuun kovista ruuhkista ja kuinka liikenne voi nähtävyyksissä/porteilla seistä tuntejakin. Pelkästään heinäkuussa luonnonpuistossa on noin miljoona kävijää, joten hieman huoletti etukäteen. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi körötellessämme sisään kuin varkain. Köyhtyä joutuu vain vaivaiset 30$ per auto.
Yellowstonen historiasta pari sanaa: kansallispuisto on lajissaan maailman vanhin. Se on perustettu 1872 presidentti Grantin leimattua paperit ja aluetta on suojeltu vaihtelevalla menestyksellä siitä lähtien. Vasta 1960-luvulla sen suojelu on nostettu sille levelille, kuin missä se on nykyisinkin ja vandalismi sekä metsästys saatiin alueella kuriin.
Ensimmäiset ihmiset alueella ovat olleet metsästäjä-keräilijöitä, noin 14000 vuotta sitten. Intiaanit vakiinnuttivat paikkansa alueella noin 3000 vuotta sitten. Sinänsä asuinalueena
paikka on kirjaimellisesti kuumottava: alueella kun on toimiva supertulivuori. Maankuoren alla muhii valtava laavameri ja purkautuessaan se tulee aiheuttamaan suurta tuhoa ja muuttamaan ilmastoa koko maailmassa. Purkaus voi tapahtua tänään tai 10000 vuoden päästä.
Meidän kiertoajelumme alkoi itäiseltä sisääntulolta. Heti sisään ajettuamme voitiin todeta, että maisemat ovat postikorttikamaa.
Kuvan kauris ei liity tapaukseen. Artist: Jutta
Pysähtelimme pysähdyspaikoilla ja jalkauduimme hetkeksi luontoon. Päivän aikana näimme lintuja, kauriita, hirviä ja valtavan biisonin käyskentelemässä metsässä. Karhu jäi tällä kertaa näkemättä. Bearspray on kuulema hyvä olla taskussa jos karhu tallustaa vastaan. Janne mainitsi pakanneensa laukkuun hairspraytä, eli mitään hätää meillä ei ollut.
Kasa biisonia
Hairspray povarissa - mesikämmennet tulkoon vaikka porukalla
Usean tunnin rauhallisen etenemisen jälkeen kaarsimme risteyksessä vielä kuumien lähteiden suuntaan. Tiesimme, että saatamme törmätä laumaan ihmisiä noissa turrehoukuttimissa, mutta olimme siihen valmiita. Geysirit pulputtivat kuitenkin melkolailla rauhassa omilla paikoillaan ja hämmästelimme niitä hetken. Jotkut niistä puskivat ilmoille rikkipitoista, ehkä hieman etovan tuoksuista höyryä. Kiinalaisturistit jäivät mielellään tuulen alapuolelle katselemaan lähteitä. Oudot kiinalaiset.
Illan suussa löysimme tiemme vielä lähteistä legendaarisimmalle, "Ol' Faithful" :lle. Tämä lähde on puskenut kymmeniä metrejä korkeita vesipatsaita kellontarkasti n.50 min välein jo vuosituhansia. Lähteen ympärille oli rakennettu penkit sadoille ihmisille. Otimme spotit itsellemme ja jäimme odottamaan. Ja siinähän odoteltiin. Saapuessamme kuulimme jonkun mainitsevan, että seuraava purkaus on 10min päästä. 20 minuuttia myöhemmin tuijotimme edelleen kuinka vanha uskollinen vain tuhnutti höyryä ilmoille. Joku siinä vitsailikin, että todistimme historiallista hetkeä, kun Ol' Faithful ei purkaudukaan.
Kyllä se kuitenkin lopulta päästeli paineitaan ja komiaahan se oli.
Noin puolen tunnin odottelu palkittiin ja voitiin siirtyä massan mukana pois näyttämöltä. Käväistiin kuitenkin ennen lähtöä vielä viereisessä ruokalassa imemässä nuudelit naamariin ja olimme sitten valmiita poistumaan alueelta. Ilta alkoi hämärtää ja päätimme ajaa joko lähelle Bozemaniin tai jos ajatuttaa, tykiteltäisiin ihan Butteen asti. Noh, matkalla todettiin etenemisen olevan niin helppoa, että otimme suunnaksi Butte-nimisen kaupungin. Yöllä säkkipimeässä ajellessa oman mausteensa hommaan toivat tielle hyppivät peurat/kauriit. Ne idiootit kun ilmeisesti haluavat päästä hengestään juoksemalla valoa kohti tienvarsien ojista. Ei kuitenkaan saatu peuraa riisipedillä seuraavaksi päiväksi ja yöllä saavuimme Butteen. Buttesta lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti