keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Missollaa? Ai Missoula!

Tätä otsikon läppää ja pari muuta paikan nimeen viittaavaa kaskua ehdittiin hokea kyllästymiseen asti ennen Missoulaan pääsyä ja siellä ollessamme. Säästettäköön teidät niiltä, kuten myös Missoula-magneeteilta, -avaimenperiltä, -aurinkohatuilta, -mukeilta ja muilta paikallisilta välttämättömyyksiltä.

Etukäteen en tiennyt mestasta mitään ja kysyttäessä olisin paikallistanut sen kartalla hieman eri paikkaan. Ennakko-oletukseni oli, että kyseessä olisi noin Bismarckin keskustan kokoinen paikka, mutta yllätyksekseni Missoula osoittautuikin semi kookkaaksi ja elävänoloiseksi. Go Missoula! Matkaoppaan mukaan se on yksi Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavia kaupunkeja, yliopistokaupunki ja tyyliltään se oli mielestäni muita Montanan kaupunkeja urbaanimman oloinen. Vähemmän stetsoneita. Liikenne oli rauhallista, kävelytiet jalankulkijoille hyvät ja pyöräily selvästi in.




Buttesta lähtiessämme olimme päättäneet, että vaikkei meillä ole kummempia odotuksia Missoulalta, voisimme tehdä vierailustamme omannäköisensä ja etsiä juuri meitä kiinnostavaa puuhaa. Kuten oikeestaan joka kaupungissa ollaan tehty. Emme olleet päässeet vielä koko matkan aikana uimaan, joten sattuipa sopivasti, että Missoulan keskustan laitamilla näytti olevan vesipuisto. Jee! Heitimme ensin matkatavarat saman vuorokauden sisällä varattuun Red Lion Inn & Suites-nimiseen motelliin lähelle downtownia ja samalta seisomalta lähdimme vesipuistoilemaan.

Kaikki mukaan viettelee... Splash Montana, Missoula (MT)

Vesipuisto oli vähän pienempi, kuin odotin, eikä toivomiani porealtaita löytynyt, mutta kyllä siellä sai itsensä hetken viihtymään ja virkistymään n. $6/hlö hintaan. Lastenaltaaseen ei tainnut kukaan meistä uskaltaa, mutta testattiin kaikkia vesiliukumäkiä, ns. rengasrataa ja syvää allasta. Vesipuiston säännöt oli tiukat ja sain kaksi varoitusta sääntörikkomuksista. Toinen siitä, kun olin laskemassa liukumäestä coolisti aurinkolasit päässä. Hetken päästä Tommi ja Janne nauroivat mun ilmeelle, kun laskin kaikkein villeimmästä mäestä. Olis ollu hyvät ne aurinkolasit... Lähdettiin ennen jäähypenkkiä, koska kaikesta polskimisesta ja pahistelusta tuli aika kova nälkä.

Hetken pizzatauon jälkeen kiekko taas houkutteli ja yritettiin väijyä vakuuttavan näköinen pizzeria. Jätettiin auto parkkiin keskustaan ja käppäiltiin nälkäsinä päät pyörien, kunnes nähtiin MacKenzie River Pizza Co. Ruokaa odotellessa ehdin huomata paikan hauskan kalastushenkisen sisustuksen ja hyvän palvelun. Kasvispizzat oli ihan superrrrhyviä ja Tommin pizza löi kuulemma laudalta edellisen, pizzojen ykköspallia hallitsevan Minneapolisin oluttaikina-pizzan.

Pizzojen 1.

Pizzan jälkeen aateltiin, että vähän kävellään ja katsellaan paikallisia kauppoja, mutta kaikki kiinnostavat paikat olivatkin menneet jo viideltä ja kuudelta kiinni. Ihmeen aikasin arkipäiväks. Oh well. Päätettiin tehdä uudet täsmäiskut seuraavana päivänä. Päivä oli mennyt tosi nopeesti ja reissaaminen kai vei veronsa, kun punaiseen leijonaan päästyämme 3/4 reitittäjistä väsähti Cartoon Networkin ja wifin ääreen sekä puhtaiden lakanoiden syleilyyn. Tommi kävi vielä pikaisesti katsastamassa viereisen pienpanimon tarjonnan ennen lakisääteistä klo 20 sulkemisaikaa. Pienpanimoita on Missoulassakin joka kadunkulmassa, joten en nyt muista minkä niminen se oli. Joku Kettle jotain. Kettle House Brewing?


Tommin omaa aikaa

Motlan hintaan sisältyvälle aamupalalle vartavasten ajoissa herättyämme kävikin niin, että myöhästyttiin noin vartilla sen tarjoilusta. Matkan aikana on pari kertaa käynyt niin, että joko tavallista aikaisempi check out-aika on yllättänyt meidät ja aiheuttanut ajolähdön tai aamupalat on menneet sivu suun. Joka kaupungissa ja ketjulla kun on omat käytäntönsä, niin kuka jaksaa pysyä mukana. Ois tällaselle Orm Onnekkaalle helpompaa, jos kaikkialla olis standardina samat ajat esim. aamupalaa klo 10 asti ja check out klo 12. Noniinno, ehkä se ois vähä tylsää.

Missattu aamupala osoittautui seurueellemme onnenpotkuksi, sillä "jouduttiin" menemään ihan ruokintaan omistautuneeseen paikkaan aloittamaan päivä. Jutta oli etukäteen bongannut kasvis- ja sekasyöjien hehkuttaman Catalyst cafén, missä brunsseiltiin menemään. Itse valkkasin herkullisen tempeh-sänkkärin ja tarjoilijan suosittelemana päärynäjuusto-salaatin sen kylkeen. Pyytämättä tuli myös sipsejä, jotka eivät ihan vielä ennen puoltapäivää uponneet. Kahvila oli selvästi tosi suosittu ja siihen nähden ikävää, että siellä oli vain yksi vessa. Paikassa oli kuitenkin panostettu vessan viereiseen viihtyisään huoneeseen, jossa odotella omaa vuoroaan. Muuten toimivaa, mutta hetken seinän toisella puolella sohvia kuvatessani, oli jonoon ilmestynyt ihmisiä lisää ja ymmärrettävästikin kirineet edelleni. Ei auttanut, kun seistä kapeella käytävällä ahtaasti jonossa.


Catalyst cafe & Espresso Bar

Mikäs se tämä on?

Ruokaisan aamupalan jälkeen hyökkäsimme katsomaan "ananaskauppaa", jonka Jutta oli edellisenä päivänä nähnyt. Nimensä se sai hienosta ananaskoristeesta näyteikkunassa. Kivoja vaatteita ja koruja, mutta ei poistettu mitään sieltä. Sen jälkeen tsekkasimme Thrift Boutiquen, jonka seinällä komeilleet suuret kaunokirjaimet antoivat ymmärtää enemmän mitä itse kauppa tarjosi. Löysin kuitenkin yhet uudet Calvin Kleinin housut sieltä seittemällä dolsulla. Ihan jees! Lähetystorimaisessa kaupassa hääräsi ystävällisten työntekijöiden lisäksi Misty-koira, joka toi meille jenkkifudispalloaan heiteltäväksi. Suloinen Misty-raukka linkkas jalkaansa, paitsi aina kun juoksi innoissaan pallon perään.

Sora & Co

Missoulan Misty

Käytiin parissa muussakin vaatekaupassa ennen Montana Antique Mallia, mutta kierrettiin ne nopsaa ja selviydyttiin tyhjin käsin. Parkkimittarissa oli tunti aikaa ennen Missoulasta lähtöä, joten jäljelläoleva shoppailuaika kannatti (ainakin omasta mielestäni) säästää nelikerroksiseen antiikkikauppaan. Älytön määrä tavaraa, mutta omat edulliset löytöni mahtuivat pieneen irtispussin kokoiseen bägiin. Vähän ehkä ahistaa, että ite luuhaan ja nuuskin tällasis kaupois nenä kii vitriinissä vielä siin vaihees, kun muut odottavat totisina ovella. Sori tyypit taas ja kiitos, kun odotitte.



Murto-osa M.A.M:n tarjontaa

Noh, muillakin jäi vielä päällä olleet ostohousut kutittelemaan ja käytiin kaupungista lähtiessä kattomassa Southgate Mallin tennaritarjonta. Kaikki teki ostarilta hyvät Converse-löydöt. Ite löysin harmaat matalavartiset conssit, mutta Juttapa löys KULTAISET! Nice! Omat tennarini tuntevat itsensä ihan hiirulaisiksi niiden rinnalla. Olisikohan värikkyydestään tunnetulla San Franciscolla tarjota jotkut vieläkin näyttävämmät popot...Sateenkaariglitteriset vilkkuvaloilla? 

Nälkä ja materiannälkä tyydytettyinä sitä sitten lähdettiin ajamaan kohti vieläkin isompaa cityä, Spokanea, luottavaisina siitä, että löytyis joku katto pään päälle... Missoulasta jäi ihan mukava fiilis. En tiedä saisko siellä viikkoa kulumaan, mutta tässä ajassa jäi varmasti paljon näkemättä. Kilometrejä oli kuitenkin vielä edessä päin, varsinkin jos haluttaisiin ehtiä Kanadaankin.


Matkalla Spokaneen


Elli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti