Heräilimme Chicagon O'Hare-lentokentän lähettyviltä Regal Inn-motlalta keskiviikkona yllättävän aikaisin. Jutta oli käynyt jo pinkomassa juoksulenkin jossain kaupungin laitamilla ja me muut kömmittiin ylös verkkaisesti. Olimme kuitenkin selvästi saamassa jo kahdeksan tunnin aikaerosta kiinni. Kumottiin ne kuulut motlasumpit ja pakattiin kamat laukkuihin omaan rauhalliseen tahtiin. Startti tapahtui puoliltapäivin ja Fordin nokka suunnattiin Minneapolisiin. Sen WholeFoods-reissun kautta, tottakai!
Pääsimme heti alkumatkasta liittymään Interstate 90 -moottoritielle kohti länttä. Navigaattorina meillä on Jutta 2.0, eli vääristä käännöksistä ei pelkoa! Posotimme tehokkaasti ulos Illinoisin osavaltiosta Wisconsinin puolelle ja jossain vaiheessa porukalla päätettiin pitää hetken jalottelutauko.
Olimme etukäteen bongailleet kaikennäköisiä random spotteja Routetrippers-appiin ja tässä kohtaa homma osui kivasti nappiin: Madison-nimisen kaupungin syövereistä löytyi ehkä yksi omituisimmista kahviloista ever. Ella's Deli hämmästytti heti pihalla pyörivän karusellin ja sisällä kilisevien ja kolisevien laitteiden avulla. Paikan historiasta ei jäänyt tarkempaa käsitystä, mutta luultavasti joku leikkimielinen kylähullu sen on joskus rakentanut. Jokaisessa pöydässä oli pöytälevyn alla joku pienistä yksityiskohdista rakennettu peli seurueelle ja seinillä ja katossa vieri palloja radalla tai lenteli supermies tai kiipeili jokin härpäke. Aikaa ja omistautumista oli siis laitettu likoon detskuissa ihan huolella. Palvelu oli sähäkkää ja menusta löytyi jokaiselle joku erittäin sokeripitoinen, eli herkullinen pirtelö/jäde/muu ja sumppikupit täytettiin sitä mukaa kun ehti hörppimään.
Tytöt taantuivat Ella's Delissä karuselli-ikään ja pinkoivat ostamaan polettia laitteeseen heti kun jätskit oli syöty loppuun. 1,5$/hlö hinnalla vekotin vei meidän naiset ja me Jannen kanssa räpsittiin kuvia aidan toiselta puolelta:
Madison jäi taakse ja taisi sinne jäädä ainakin pieni osa seurueemme sydänkiintiöstä. Matka jatkui samaa valtatietä ahmien.
Näitä Interstateja jo jonkin verran ajaneena on hauska seurata mainoskylttien keskenäistä kilpailua loputtomassa sodassa asiakkaista. Milloin on pihalla maailman suurin myyräpatsas, milloin maailman suurin intiaaniheimo X:n rihkamapaja tai vaikkapa satapäin aseita valmiina testiräiskintään. Meidän vahvoja mieliä ohjailee kuitenkin vain ja ainoastaan levon tarve - paitsi jos kyseessä on kenties maailman suurin oranssi hirvipatsas, kuten seuraavassa stopissamme oli:
Lähestyimme päämäärää illan suussa. Ensin oli ajettava St.Paulin läpi, joka on kaiketi oma kaupunkinsa, mutta on jotenkin kasvanut yhteen Minneapolisin kanssa. Nämä luovat keskenään "Twin cityn", ja ihan näyttävä kaupunki siitä on saatukin.
Hurautimme suoraan Minneapolisin keskustaan ja iskettiin siellä lähimpään kahvilaan. Me kun olemme reissun päällä ns. "rotsi auki" eli majoitusbuukkaukset hoidetaan lennosta, tarvitsimme wifiä hotlien skannaukseen ja buukkaukseen. Sniiduillakin täytyy, joten hotels.comin kautta löytyi LivInn hieman keskustan ulkopuolelta.
Hotlalle päästyämme oli kaikilla hieman nuhjuinen olo ja reissupäivä oli hyvä päättää hotellihuoneessa muutama kelpo olut nauttien. Olimme myös sivusilmällä havainneet paikan tunnelmasta, vieraista ja huoneen raamattutarjonnasta, että kyseessä lienee keskivertoa uskovaisempi hotelli. Liekö se syynä alhaiselle hinnalle - god only knows?!
Aamutoimiin kuului sali ja aamiainen. Perinteinen mannermainen aamiainen oli katettu hotellin "sisäpihalle". Tämä sisäpiha olisi ollut varmaan oikeasti upea, mutta se oli jostain selittämättömästä syystä katettu kokonaan tummalla peltilevyllä ja sisustettu muovikasvein. Tunnelmaa oli siis kuin Vantaalaisessa varastohallissa ja katossa roikkuvien valaisimien antama kelvinlukema oli vähintään 2x vuodet kristuksen syntymästä. Kylmää kyytiä, mutta saatiin me siellä kuitenkin kahvit juotua!
Ensimmäisenä tehtävänämme Minneapolisissa oli ratsata viereinen Target. Sieltä mukaan irtosi välttämättömiä tarvikkeita matkaa varten ja puoliltapäivin kovan pähkäilyn tuloksena päätimme jäädä kaupunkiin vielä toiseksi yöksi - ja johonkin toiseen hotelliin! Valinta osui tällä kertaa Westiniin, aivan kaupungin keskustassa. Ajoimme auton parkkihalliin, kamat hotellille ja suuntasimme kaduille. Ensimmäinen stoppi oli Rock Bottom-panimo. Sporttibaarityylinen tunnelma ei heti seuruetta vakuuttanut, mutta saatuamme maistiaiset paikan oluista ja oluttaikinasta tehdyistä pizzoista oli ihan toinen ääni kellossa! Ihan pirun hyvää laattaa ja lökää!
Pörräsimme RB:n jälkeen hetken keskustan puistossa ja seuraavaksi annoimme mahdollisuuden toiselle panimolle, Lynlake Brewery. Se sijaitsi reilun parin kilometrin päässä keskustasta, Lynlaken hipsterikaupunginosassa, jota voisi kuvailla vaikkapa Minneapolisin Kallioksi. Paitsi että Lynlake oli siisti ja viihtyisä.
Paikka oli upea sisältä ja kattoterassikin löytyi! Olut oli hyvää ja pääsimme osallistumaan myös tietovisaan. Se tosin keskittyi lähinnä vain USAn historiaan (4th of July lähestymässä) joten meidän lappu täyttyi melkeinpä pelkästään vääristä vastauksista.
Auringon laskiessa lähdimme panimosta käppäilemään kohti Prince-aiheista näyttelyä/häppeninkiä Gamut-nimisessä galleriassa. Minneapolis on Princen kotikaupunki, kuten varmasti jo tiesitkin. Galleriassa oli esillä eri taiteilijoiden Prince-tauluja ja takapihalla dj pyöritteli levyjä, juomaa oli tarjolla ja joku taiteilija vielä viimeisteli pimeässä hohtavaa tauluaan.
Siinä oli Minneapoliksemme tällä kertaa. Kaupunki oli eläväinen, keskustassa hienoja pilvenpiirtäjiä ja laitakaupungilla oli komeita taloja ja mukava tunnelma. Pääsi yllättämään positiivisesti ja koko porukkamme on tyytyväinen päätökseen jäädä kaupunkiin kahdeksi yöksi! Next stop: Fargo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti