sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pari sanaa Portlandista

Seattle jäi taaksemme iltapäivästä. Masut täynnä ja haukat pumpissa hyppäsimme harmaaseen sukkulaamme ja luotsasimme sen valtatielle 5, suuntana etelä. Btw, radiotaajuus 102,9 rokkasi - suosittelen tuolla alueella autoileville!

Alkuperäisestä suunnitelmastamme poiketen päätimme ottaa suunnaksi Portlandin. Se oli paikka, josta kenelläkään meistä ei ollut oikein minkäänlaista mielikuvaa ja päätimme antaa sille mahdollisuuden. Olimme kuulleet paikasta hyvää sieltä, täältä ja tuolta, joten hei - miksei?



Matka ei ollut pitkä ja saavuimme Portlandin ytimeen tuona sunnuntaisena iltana hieman kuuden jälkeen. Sahasimme hetken keskustan suurimpia katuja (mainstreet, broadway jne, samat kadunnimet joka kaupungissa) kunnes kurvasimme parkkiin. Ajatuksena oli löytää kahvimesta, jossa voisimme taasen arvioida kaupungin majoitustarjontaa. Moni pulju oli mennyt kiinni kuudelta, mutta onneksemme löysimme pienen kahviluukun Nordstromin (paikallinen Stocka) seinästä. Se tarjosi meille maittavat sumpit ja wifin siihen kylkeen. Koska olemme nuoria ja tarvitsemme rahaa, laitettiin hotels.comin filttereihin taas ykköseksi hinta. Tällä kertaa otimme parh.. Eiku halvimman: Briarwoods Suites -motelli.

Halvan ja hyvän etsiminen käynnissä.

Motla sijaitsi keskustan ulkopuolella. Ajelimme sinne ensin Hawthorne bridgen yli ja Hawthorne boulevardia edeten. Tämä katu/kaupunginosa oli selvästi mielenkiintoisempi kuin keskustan perus kauppa- ja kuppilatarjonta. Oli paljon omalaatuisia ravintoloita, kojuja, baareja ja putiikkeja. Talot olivat matalia ja ihmisiä oli paljon kaduilla, toisin kuin keskustassa. Motellimme sijaitsi parin kivenheiton päässä tältä vilkkaalta kadulta ja asetuimme taloksi. Elli olikin jo matkalla tankannut tietoutta Portlandista ja osasi kertoa sen olevan tietynlainen pienpanimoiden mekka. Tämän minä oluenharrastajana kuulin ja prosessoin, eikä aikaakaan, kun olin vaihtanut ajoasun baariasuun ja valmiina maisteluun. Janne ja Jutta päättivät jäädä motellin lähimaastoon sillävälin kun me Ellin kanssa käväisisimme panimoravintolassa. Tilasimme Uberin pihaan ja suuntasimme HUBiin (Hopworks Urban Brewery) muutaman kilsan päähän.

Kuskimme oli Afganistanista ja erittäin kiinnostunut vieraasta kielestämme. Siinä muutaman minuutin matkalla opetimme hänet tervehtimään ja vastaamaan suomeksi ja tuhrustin myös sanat kirjallisessa muodossa kaverin opiskeluvihkoon. Ilmeisesti ukkeli pyrki oppia puhumaan kaikilla kielillä, olihan vihossa jo useampi vastaava merkintä muilta turisteilta. Perillä morjesteltiin jo sujuvalla suomenkielellä ja astelimme portaat ylös panimolle.


Pyörät katossa ja kaurat pytyssä

Huomattava ero jenkki- ja suomipanimoravintoloiden välillä on laajemman tarjonnan lisäksi se, että täällä ravintoloissa vieraillaan usein koko perheen voimin. Useassa paikassa on terassin yhteydessä ollut leikkipiha tai hiekkalaatikko ja näihin tullaan hyvän oluen siivellä myös syömään hyvin porukalla. Näin myös HUBissa.

Maistelimme kattavan 15 oluen maistiaslautasen Ellin kanssa ja otimme pientä purtavaa kyytipojaksi. Tämä panimo oli kyllä onnistunut oluissaan poikkeuksellisen hyvin, ja jopa stoutti oli allekirjoittaneen mieleen.


Yöllä palattiin motellille ja tsiigailtiin piirrettyjä töllöstä. Havahduttiin porukalla huoneessa leijailevaan outoon hajuun ja paikallistettiin se lattian märkään länttiin. Oli kyllä sen verran tuhti odööri, että päätin talsia respaan marisemaan asiasta. Lopputuloksena oli huoneen vaihto viereiseen, eli kamat laukkuun kuin rättisulkeisissa konsanaan ja siirtyminen vähemmän haisevaan kuutioon. Motlasta jäi vähän klähmäinen fiilis, eli seuraavan kerran kun majoitut Portlandissa, älä mene Briarwoods Suitesiin!

Aamulla poistuimme kalmanhajuisesta murjusta ja hurautimme etukäteen tsekkailtuun vohvelimestaan: The Whaffle Window'hun. Mestan tarjoilija sekoili hetken menujen kanssa ja pelotteli, ettei voffelia enää tähän aikaan päivästä olisi tarjolla. Kaverilla taisi polla olla sen verran pahasti jumissa, että tarjoilijamme vaihdettiin hetken päästä ammattilaiseen ja saatiin makoisia leivoksia pian pöytään. Njams!



Tytöt kiertelivät Hawthronen kauppoja vielä hetken (jos toisenkin) voffeleiden jälkeen, itse jäin kadulle kuuntelemaan taitavaa saksononistia. Kaveri luritteli pitkään ja ansaitsi minultakin pari taalaa. Kävi sitten itsekin hakemassa vohvelin ansaituilla rahoilla.

Ja taas vähän köyhempinä pääsimme takaisin tien päälle. Suunta suoraan länteen, kohti rantaa. Tyynenmeren ranta, kohtaamme jälleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti