maanantai 11. heinäkuuta 2016

How does one pronounce Butte?

Toisaalta jännityksentäyteisen mutta samalla myös puuduttavahkon myöhäisillan ajelun päätteeksi horisontissa kajasti Butten valo- no, jos ei nyt ihan meri niin ainakin järvi. Tämähän oli aivan kunnon kaupunki, eikä suinkaan pelkkä homeinen sauna keskellä aavikkoa, kuten joku saattaisi kuvitella!

Meisseli oli jälleen "rotsit auki vastatuuleen", joten ensi töiksemme pääsimme lipumaan keskustan öistä kartsaa creep modella ilmaisen WiFin perässä. Minkäänlaista viisautta kaupungin saloista ei vielä tuolloin ollut hallussa, mutta päätimme (muistaakseni) valokyltin perusteella pyörähtää keskustan reunalla storbailevan Hotel Finlenin respassa vilaisemassa interiööriä sekä tarvittaessa myös lokittamassa nettiä. Läksimme Tommin kera vanhanajan glamoröösiä tunnelmaa tarjoilevan aulan kautta tiskille, missä päivysteli symppis Chopinia luukuttava pappasmurffi. Tämä mainio herrasmies paitsi piti meille tiivistetyn katsauksen hotellin historiikkiin, myös kertoi huoneiden hintatason olevan jokseenkin kilpailukykyinen suhteessa jo tuttuihin ja turvallisiin ketjuratkaisuihin. Koska hotelli vaikutti sekä mielenkiintoiselta että hulppealta, oli päätöksenteko ihan nakit ja muusi -hommia. Kuorma sisään ja auto parkkiin. Huoneeseemme löydettyämme paljastui lisäksi kyseessä olevan kaksiotyylinen ratkaisu kahdella "lepohuoneella". Yhteinen mehulinko lauloi tarinaa mahdollisuudesta jäädä paikkaan saman tien toiseksikin yöksi... Haamututkassakin taisi tuolloin olla näytönsäästäjä päällä, sen verran sulavasti kukin sujahti vuorollaan suihkun kautta puhtaisiin lakanoihin - vaikka kyseessä kuitenkin oli jännä 1920-luvun rakennus ja yllättävän huokea hinta -kombo.




Yön sujuttua sahalla puuhommissa sekä ennen kaikkea vailla henkien kepposia käväisimme heti aamusta varaamassa samaisen luukun myös toiseksi yöksi. Nyt sai huilata ja naattia, naminami saakeli. Jutta kaiveli tuttuun tyyliin aamiaistietoutta tästä miltei-nimikkokaupungistaan, ja otimme kohteeksemme kävelymatkan päässä sijaitsevan vegeystävälliseltä vaikuttavan Hummingbird-kahvilan. Kunnon levyttämisen jälkeen purkkarit löivätkin innoissaan kipunaa, ja matkaa taittaessamme spottasimme lähistöltä myös itsepalvelupesulan, mikä sopikin kuvaan oikein mugavasti, OLIHAN PYYKKIPÄIVÄ. Tässä vaiheessa likaista rättiä ja törkyistä kaapua oli ehtinyt kertyä sen verran huomattava läjä, että tuntui jo vähän urpolta raijata niin kookasta + haisevaa säkkiä kaupungista ja osavaltiosta toiseen. Mutta tänään SE viimein tapahtuisi...

Butte vaikutti melko symppikseltä ns. rinteeseen rakennetulta pikku-, muttei liian pikkukaupungilta. Hauskoja pieniä ja suuria vanhempia taloja, nousuja ja laskuja sekä läsnäoleva fiilis siitä että paikka on kenties läpikäynyt elinvoimaisemman kukoistuskautensa jonain toisena aikana, ja tänä päivänä kaupunkia sen sijaan hallitsi asteen rustiikkisempi tuntu menneisyyden aaveiden edelleen lymyillessä pimeissä nurkissa. Kadunvarsilla näkyi myös kosolti kolibri- ja perhossymboliikkaa - liekö tällä kytkös myös kaupungin nimeen? Nimim. "Kylillä ihmetelleet"




Saavuttuamme Hummingbirdiin joskus puolen päivän jälkeen oli apajilla kunnon Full HD -lounaspöhinä päällä ja meille varoiteltiin että tilauksen saapuminen pöytään saattaisi kestää 45 min, mutta koska olimme jo ehtineet visioida itsemme tämän lupaavalta vaikuttavan paikan aamaisantimien kimppuun, suostuimme odottamaan. Tarjoilijamme ei selvästikään nauttinut oman elämänsä kultaisesta kaudesta; kahvivekottimet reistailivat, juomalasit putoilivat pirstoutuen tuhannen siruiksi på golvet ja tilauksetkin olivat iloisesti sekaisin, mutta nuori nainen jaksoi silti tsempata ja toimitti aamiaisemme hymyillen luvatussa ajassa. Safka ns. deliveroi, ja mestan seiniltä/nurkista löytyi lisäksi kelpo art school -teosto. Mainittakkoon vielä mässyjengille erikseen erinomaiselta näyttänyt leivonnaisosasto, joka valitettavasti jäi allekirjoittaneelta tyyppaamati suht täyttävän aamiaisen johdosta. Suosittelen!




Paluumatkalla käväisimme läheisessä käytetyn tavaran liikkeessä imaisemassa oikein kunnon pölyhatsit. 

Aamuhaukan jälkeen ohjelmassa oli matkaan otettujen printtikangasvaatteiden "by Jutta & Co." kuvauksia, eli nappasimme kameran matkaan ja suhautimme kaupungin ulkopuolelle scouttaamaan sopivaa lokaatiota. Löysimmekin pari passelia paikkaa ja räppäsin mirkuista muutamia fotoja - tosin sessiosta jäi vielä lievä pintaraapaisun maku, ja projekti tullee jatkumaan tuonnempana reitin varrella. Paluumatkalla ratsasimme paikallisen ostarin, mutta tämänkin anti oli (vain vähän kärjistäen) 80% vaarinhousua ja 20% postikorttia, joten kompleksi saatiin tarkastettua ennätysajassa - tosin Ellin onnistui huolellisella perehtymisellä löytää täältäkin jotain poistamisen arvoista. Kipaisimme odotellessamme Puten kanssa lähimarketista pyykinpesuainetta, ja sitten olikin aika siirtyä illan pääohjelmaan!


Pyykkihommien lomassa pistäydyimme tuvan kulmilta löytyneessä Pita Pit -ketjussa mussuttamassa täytetyt leipätaskuset. Kiska toimi melko lailla Subway-spiritillä sillä erotuksella että patongin virkaa toimitti pita ja vegevaihtoehtoja löytyi listalta useampikin, mm. mustapapupihviä sekä falafelia. Pikaruokaa kivemmasta päästä, siis.


Koska Tommin tietouteen iski jossain vaiheessa pakottava hätäsignaali läheisen panimon aikaisesta sulkeutumisajasta ja allekirjoittaneen vatsaan ilmaantui akuutti tiiliskivimäinen taakan tuntu, päästimme asetelman johdosta toisen puolikkaan kokoonpanosta jälleen maltaan maailmaan ja jäimme Jutan kera hoisimaan pyykkivelvollisuudet loppuun. Pesulasta löytyi muutamalla nuhjuisella tuolilla, juoma-automaatilla ja ilmaisella WiFillä varusteltu odotteluhuone, joten homma eteni omalla painollaan lepäillessä ja toisinaan lisää kolikoita koneisiin tökätessä.

Team Laundromat

Meanwhile

Pyykkisatsin kuivattua palailimme hotellille, jonne Tommi ja Ellikin tuotapikaa saapuivat. Kessin edelleen temppuillessa siirryin itse vaaka-asentoon ja siitä edelleen unimaailman tykö, muiden jäädessä vielä pohtimaan seuraavan päivän suuntaviivoja. Päivä kulki pois hiljaisen höpöttelyn saattelemana.

Aamun koittaessa käväisimme ensi alkuun hotlan Fitness Roomissa ruoskaisemassa hien pintaan ja aloitimme sitten jälleen yhden matkatavarapumppauksen. Reitin seuraavaksi etenemisvaiheeksi oli päätetty kahdesta vaihtoehdosta se himmailevampi: koska olimme alustavaa aikataulua edellä, saatoimme nyt lipuilla kaikessa rauhassa pohjoisten kylien ja pikkukaupunkien kautta aina Kanadaan saakka. Seuraavana vuorossa olisi Missoula, osavaltiona edelleen Montana. Ennen lähtöä kuitenkin uusi aamupalakierros Hummingbird Cafessa, jossa henkilökunnalla oli homma edellispäivää paremmin hallinnassa - mutta ne lapsen pään kokoiset suklaakakkupalat jäivät jo toistamiseen odottamaan noutajaansa...

Ai niin, kaupungin nimen oikeaoppinen lausuntamuoto ei tainnut koskaan selvitä.


-Janne





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti