Rajanylityspaikkana oli Sumas. Rajalla ei ollut ihan kamalasti muita ja etenimme jonon päästä kuumotusluukulle noin vartissa. Ihan rajan tuntumassa Jenkkien puolella oli muuten bensa-asema, jossa kannattaa tyrkätä tankki täyteen, mikäli matkaa enemmänkin Kanadassa. Polttoainehinnat nousee kohisten heti rajan toisella puolella. Myöskin taxfree-puoti oli tarjolla, josta olisi saanut mehevän partypackin (kaksi pulloa viinaa ja kolme kartonkia tupakkia) alta 50$. Emme kuitenkaan olleet juhlatuulella juuri sillä hetkellä, oli nimittäin rajanylitystä tiedossa.
Päästäksemme Kanadaan, piti meidän vastailla muutamaan kiperään kysymykseen kopissa istuvalle tädille. Kysymyksinä oli esim "Miten tunnette toisenne?", "Onko hedelmiä mukana? Huumeita? Aseita?" jne. Täti kysyi myös majoitussuunnitelmistamme, ja koska niitä ei itseasiassa rehellisesti sanottuna ollut minkäänlaisia, tokaisi hän meidän matkustavan "fly by the seat of your pants". Lause vastaa siis tätä käyttämäämme ei-liian-suunniteltua matkustusmuotoa: rotsi auki. Mielestämme "jacket open" olisi vielä parempi termi - ehkä se saadaan englanninkieleen integroitua vielä joku päivä. Joka tapauksessa pelkällä haastattelulla ei tästä tällä kertaa selvitty, vaan meidän piti käydä vielä viereisessä tarkistuspisteessä näyttämässä passejamme ja naamaamme toiselle henkilölle. Samoihin kysymyksiin vastattuamme saimme luvan jatkaa matkaa. Kanada, oi Kanada!
Matkaa Sumasista Vancouveriin ei ollut paperilla kuin noin 80km, yksi tunti siis. Kanadan valtatiellä 1 sattunut onnettomuus kuitenkin aiheutti ruuhkaa ja matka-aika tuplaantui. Perille päästiin ja ensimmäisenä tehtävänämme oli taas löytää se kuuluisa internet jostain kahvilasta ja miettiä missä nukkuisimme seuraavan yön. Näin tehtiin ja koska kello oli jo melko paljon, päätettiin ottaa vain jokin budjettiratkaisu yhdeksi yöksi ja miettiä majoitusasiaa ajan kanssa seuraavana päivänä.
Majoituimme Comfort Inn North Vancouveriin. Myöhään illalla kävimme nappaamassa vietnamilaiset takeawayt huoneeseen naapuriraflasta ja jumppasimme myös pari koneellista pyykkiä motlan pesutuvassa. Illan aikana tehtiin myös päätös, että pari seuraavaa yötä Vancouverissa nukutaan jossain paremmassa paikassa.
Motellin aamiaisella selailimme majoitusvaihtoehtoja. Käytyämme läpi sekä hotellit, että yksityiset majoittajat, löytyi tällä kertaa voittaja yksityiseltä puolelta: Airbnb tarjosi komeaa kolmiota toiselta puolen kaupunkia ihan ok hintaan (kaupungin asuntokuplan huomioon ottaen). Check-in onnistuisi kuitenkin vasta klo 15:00, joten meillä oli aikaa tapettavaksi.
Motellimme lähistöltä löytyi Capilano-puisto. Olin jo etupeltoon scautannut sen ja lähinnä sinne rakennetun, joen ylittävän riippusillan sekä muut "scenic view" sillat, jotka kiinnosteli korkeita paikkoja kammoksuvaa kyllä. Hurautimme auton mestoille ja saimmekin todeta sisäänpääsymaksun puistoon olevan suolaisenlainen: 39 kanadan dollaria. Hetken arvottuamme päätimme jakautua: minä ja Elli puistoon, Janne ja Jutta tarkkailemaan ympäristöä aitojen ulkopuolelta.
Puistossa oli ihmisen rakentamaa nähtävyyttä jos jonkinlaista: toteemipaaluja, kävelyrata puiden latvoissa, puutarha, riippusilta sekä maisemasilta ja lisäksi porttien läheisyydestä löytyi myös ravintola. Vaikuttavinta tässä sademetsän puistossa oli minulle kuitenkin se itse luonto. Koskematon metsä oli upean näköistä ja puut olivat paksuimpia mitä itse olen tähänastisessa elämässäni nähnyt. Toisaalla Janne ja Jutta olivat ohikulkijan opastuksella löytäneet lähistöltä metsäpolun, joka vei aina joelle asti. Tällä polulla pääsi näkemään luontoa ilman ympäröiviä turisteja, joten tässäpä sinulle protip: jos luonto kiinnostaa enemmän kuin sillat ja käppäily puiden latvoissa sekä haluat säästää rahaa Vancouverissa, valitse omatoiminen patikointi Capilano Parkissa.
Poistuimme puistosta parin tunnin jälkeen ja hurautimme Vancouverin keskustaan. Aamun haikkailuista oli jäänyt sellainen todella monen sushipalan kokoinen aukko vatsalaukkuumme ja asia korjattiin vastaan tulleessa Sushi Star-ravintolassa. Pieni paikka tarjosi maukkaat sushit! Lisäksi tarjoilija esitteli suomenkielen taitojaan: "ksailidl, ksailidl!". Hetken sanoja pyöriteltyämme ymmärsimme, että ksylitolista tässä puhutaan. On kuulema ollut kova juttu Kanadan telkkarimainoksissa muutama vuosi takaperin. Sushit naamariin imettyämme ratsasimme vielä pari vaatekauppaa ja suuntasimme hakemaan avaimia asuntoomme läheisestä kahvilasta.
Asuntomme sijaitsi Beach Avenuella Vancouverin keskustassa. Talon parkkihallista löytyi kaupungin pienin parkkiruutu kahden betonipylvään välissä, johon saimme hetken maantienlaivaamme hieroa. Kimpsut ja kampsut kantoon ja seitsemänteen kerrokseen, kiitos! Asunto oli valoisa, siisti ja kaikki tarpeellinen löytyi. Heti huoneet valittuamme otimme pienet päiväunet ennen kaupungille jalkautumista. Tekipä eetvarttia!
Iltaa vietettiin kauppoja kierrellen. Oli Victorias Secrettiä, Rock Shopia, Nordströmiä and what not! Käytiin myös nauttimassa huurteiset ranskanperunoilla yhdessä keskustan monista irkkumestoista. Myöhäisillasta mentiin vielä yytsimään leffaa: Kirottu 2 Scotiabank Theatressa. Oli jännä!
Seuraavana aamuna kaikilla oli supervoimia heti aamusta. Päätettiin käyttää tilanne hyödyksi ja suunnata asuntomme taloyhtiön salille kolistelemaan. Olimme tottakai mestan ainoita käyttäjiä. Ähinää ja äijäilyä oli kuin Gold gymillä konsanaan ja salin jälkeen siirryimme saunaan. Kiukaan olimme jo tullessa ruuvanneet maksimeihin, joka lupaili 90c lämpöjä, mutta oltiin todellisuudessa varmaan fahrenheit-lukemissa. Löylyjä kuitenkin irtosi ja hiki saatiin kuin saatiinkin pintaan (jos sitä ei jo salilla oltu saatu). Saunasta sitten suorinta tietä kerrosta alemmaksi ja altaaseen! Oli ihan kupla-allas myös! Airbnb-kämppä todellakin rokkasi!!
Aamiainen päätettiin nauttia Twisted Fork-nimisessä raflassa. Paikan sisustus oli huoliteltu ja kaffe/sapuska laadultaan hyvää. Allekirjoittaneen verensokeri oli aamun rehaamisesta sukeltanut jo vaarallisen alas (vaarallinen muille, ei itselle) jotenka kunnon peksusänkkäri tuli todellakin tarpeeseen!
Twisted fork, Snapchat ja faceswap
Tytöt meinas ostaa tän paidan mulle aamuisen nälkäkiukun jälkeen.
Tästäkin selvittiin ja seuraavana ohjelmassa oli taas lompakon raottamista erinäisten vaatekauppojen kassoilla. Hintataso oli himpun verran jenkkejä halvempaa tämän hetkisten valuuttakurssien johdosta. Eli tavaraa tuli poisteltua.
@Victorias Secret miesparkissa
Hetkessä Elli ja Jutta jäivät minun ja Jannen kaupanskannausvauhdista ja olimme voittaneet sopivasti aikaa pienelle terassipaussille. Panimoravintola Steamworks (Gastownin kaupunginosassa) tarjoili tähän oivat puitteet ja oluet olivat laadukkaita. Tytöt tulivat perässä ja istuimme terdellä tovin yhdessä. Nälkä ajoi meidät kuitenkin johonkin enempi kiinteään ravintoon panostavaan paikkaan ja valitsimme kovasti kehutun MeeT-ravintolan lähistöltä. Safka oli vegeä, ja todella hyvää! Vahva suositus lihansyöjältä!
Jälkipelit pelattiin vielä Alibi roomissa. Saimme paikasta vinkin aamulla Twisted Forkin tarjoilijalta ja kyllähän lupaus laajasta oluttarjonnasta piti paikkansa. Matkaa Alibi roomista kämpälle oli kolmisen kilometriä ja meillä oli vielä supervoimia jäljellä juuri kävelyn verran. Yöllä kaupungin kadut näyttivät taas kovin erilaiselta.
Viimeisenä Vancouver-aamuna nukuttiin pitkään ja skipattiin kaikki ylimääräinen. Kumottiin omatekemät kahvit, pakattiin laukut ja poistuttiin asunnolta. Avaimet palautettiin samaan kahvilaan, josta ne haettiin ja samalla otettiin wrapit aamupalaksi messiin.
Vancouver oli antoisa kokemus. Sadetta ei saatu "Raincouverissa" niskaamme ollenkaan. Keskusta oli kompakti ja helppokulkuinen. Vaikka parhaat ravintolat ja baarit olivat hieman sivussa keskustasta, ei meidän silti tarvinnut matkata taksilla/uberillä ollenkaan.
Auto ja travellerit olivat siis jälleen valmiina uusiin haasteisiin. Minne seuraavaksi? Se nähdään ensi jaksossa!
/Tommi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti