sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Reitti 2 Chicagoooo

27.6.2016 aamuviiden aikoihin nostimme Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa maljaa reitille 2. Tarkoituksena tällä kertaa ajaa Chicagosta San Franciscoon. Pohjoisempi reitti kuin viimeksi, käväistään mahdollisesti matkan varrella vielä Canadan puolella. Haaveissa siis paljon luontomaisemia ja jokseenkin nevareita pikkupaikkoja. Tätä ennen kuitenkin oli vielä lusittavana noin kahdenkymmenen tunnin pituinen pyöritys lentokoneissa ja -kentillä. Lensimme Turkish Airlinesilla ensin Istanbuliin, mistä jatkoyhteys klo 14:30 Chicagoon. 

Turkish Airlines on käsittääkseni jossain rankattu maailman parhaaksi lentoyhtiöksi, joten odotin itse ainakin jotain aivan mahtavaa lentoelämystä. Turkishin iso ögyjättikone sisälsikin kaikenlaisia mukavuuksia: namupala startteriksi, alkoholia ilmatteeks, ihan maittavat ateriat, lämmin rätti naamaan (hehe) sekä tarvepussukka täynnä lentohelpotuksia (korvatulpat, huulirasva, silmäpeitto yms.) IFE aka "viihdekeskus" (eli se ruutu siinä penkissä) oli kosketusnäytöllinen ja käyttöliittymä vaikutti ihan iisiltä ja miellyttävältä. Tosin lennon loppupuolella IFEt alkoi kaikilla hyytymään ja tilttailemaan. Henk. koht. fiilis lennon perusteella Turkish Airlinesista oli ihan ok, parempi kuin normi. Silti Virgin on palvellut mielestäni hitusen paremmin pitkällä lennolla. 

Turkish Airlinesin lärvin väsyneempi puoli odottikin sitten vasta perillä Chicagon kentällä. Saavuimme Chicagoon klo 17:30 paikallista aikaa. Laukkuhihnalla tovin venailtuamme löysimme kaikkien muiden laukut paitsi mun. Semipahoillaan oleva Turkish-virkailija kertoi, että laukun seikkailuista oltiin kyllä kärryillä ja toivon mukaan laukku tulisi seuraavana päivänä saapuvan koneen mukana. Mitään täydellistä varmuutta ei kuitenkaan asiasta ollut. 

Juuh elikkäs... Äkkiä tuli tarve vaihtovaatteille ja sovimme, että menisimme heti aamulla lähimpään ostoskeskukseen. Taksikuski neuvoi Fashion Outlets of Chicagon, mikä sijaitsi aivan lentokentän kupeessa. Täytyy sanoa, että laukun uupuminen syletti jonkun verran heti alkuun, mutta pidemmän aikaa prosessoituani rupesin pohtimaan materian arvoa ja sitä miten vähällä sitä oikeasti tulisi toimeen. Yhdet housut ja kaksi paitaa esim oli jo ns. kaksi asukokonaisuutta! 

Yövyimme ennakkoon varatussa Regal Inn -motellissa, mikä oli tota öö autotien varrella ja tosi halpa! Se oli oikeesti ihan ok. Jotain 20 dollaria naama/yö. Hintaan kuului kahvi, mihin sai maitopulveria. Istuskelin aamulla hostellin parkkiksella auringossa ja siemailin maitopulverikahviani. Vieressä oli joku useasta palasesta koottu auto ja sit joku laite, missä oli paljon mustia mekaanisia osia. Mietin, että tuo mekaaninen laite näyttää tässä valossa ihan ookoolta ja sanoin ääneen että kahvi oli hyvää. Tommi mainitsi, että samainen kupponen kahvia räntäisenä duuniaamuna maistuisi todennäköisesti aika hirveältä. Totta. Tämä hetki oli hyvä.

Kävin aamulla myös kävelemässä. Somalla lähiöalueella näin paljon pieniä pupuja, oravia ja lintuja. Monella pihalla oli kukkaistutuksia ja kuisteillla ruukuissa amerikanlippuja tanassa. Näin kun joku bisnesäijä lähti salkkuineen kalliilla autollaan töihin. Joku toinen ukkeli rassasi Harley Davidsoniaan pihalla. Pari vastaantulevaa lenkkeilijää tervehti. Eräällä pihamaalla oli norsupatsas luonnollisessa koossaan. Nää on niitä juttuja miksi rakastan Amerikkaa. 



Käytiin aamupalalla lähellä sijaitsevassa Dennysissä. Tarjoilijana toimi suustaan liukas ja huvittava tätyli. "You welcome", "You are VERY welcome" täti heitti joka väliin ja kaatoi meille miljoonatta santsikuppia. Aamupala Dennysissä oli muutenkin ilahduttava yllätys. Kaikilla oli ollu etukäteen paikasta burgermesta-käsitys, mutta aamupalalistalta löytyi ainakin munakasta, puuroa, jugurttia ja hedelmiä (toki myös ranskanperunoita). Mainittakoon vielä, että listassa oli jokaisen tuotteen yhteydessä sen sisältämä kalorimäärä. Pantiin merkille, että yksi Oreo Milkshake sisälsi 1800 kaloria WTF?!?!! Tai ehkä oikeammin "apua". 

Aamupalan jälkeen suuntasimme Fashion Outlets of Chicagoon. Mestoilta löytyi jo aiemalta reissulta hyväksi havaittu Hot Topic, mistä saa mm. cartoon ja pääkallo-ish kamaa allekirjoittaneen makuun. Muita mainittavia liikkeitä mm. All Saints (vähän kallis mut ihanii kuteit) ja sit oli joku skede store, mistä ainaki jäbät löys itselleen jotain. Yleisesti kaikki kama oli totuttua halvempaa, liikkeet oli muuten aika paljon jotain Guccii ja Giorgio Armanii ja mitä näit ny on, et ei nyt sillee just mun paratiisi mut jonku rikkaan ja kalliista pitävän varmaan joo. Sain kuitenki ostettua jotain vaihtovaatteita mitä nyt just kipeesti tarvitsin. 

Ostarin jälkeen mentiin hakee meidän vuokra-auto lentokentän lähellä sijaitsevasta vuokraamosta (tähän mennessä oltiin kuljettu taksilla ja Überilla.) Saatiinkin ihan saman mallinen auto, kuin edellisen reissun Hank oli ollut. Eli iso tila-auto, Ford. Nahkaistuimet ja ilmastointi. Hank oli musta ja tää on vihreään taittuva harmaa. Ellin mielestä tää auto on nainen. En oikeen muuta osaa tästä sanoo. Hyvä auto jee! 

Illalla ajettiin lähemmäs Chicagon keskustaa. Schuba's-nimisessä baarissa oli Ladyhawken keikka, mihin oltiin ostettu liput jo Suomesta käsin. Mesta oli jotenkin kivasti valaistu ja viihtyisä. Paikasta sai myös safkaa ja me päätettiin syödä ennen keikkaa. Tommi otti jotain wingssejä mitkä kuulemma oli maailman parhaita. Jannen kaa syötiin puokkiin seitansalaatti joka oli tosi tulinen mut mun mielest ainakin hyvä. Keikkapaikka oli myös siitä kiva että sitä ei oltu ögybuukattu vaan keikalla oli sopivasti jengii ja tilaa vaik olikin loppuunmyyty. Keikka oli ihan jees, artisti oli jokseenkin vähäpuheinen ja yleisö silleen hillitysti fiiliksissä. 





Saavuttiin keskiyön aikoihin takas hostellille ja THADAA laukku oli saapunut! Me oltiin jo vähän plänäilty et mitä tehdään jos se ei saavukaan tänä iltana. Aamulla oli kuitenkin tarkoitus ryhtyä matkaan. Vaihtoehtoina oli jäädä vielä joksikin aikaa odottelemaan, tai sit vaan lähtee ja toivoo et jossain vaihees reittiä pystyttäis jotenkin etukäteen kertomaan missä ollaan, ja täräyttämään laukun toimituspalvelun kaa särmästi tähdet kohdilleen. Noh nyt ei tarttenut enää huolehtia siitä. Reitti sai alkaa!

Aamul oli muuten outoo joutua valitsemaan vaatteet. Niin paljon vaihtoehtoja!! Lähdettiin noin yhdentoista aikaan Whole Foodsiin hakemaan aamupalaa. Ja sieltähän löyty soijanakkii, juustoo, vastaleivottuu leipää, paikanpäällä väännettyy sipsii, tuoretta oliivii ja kaikkee, siis iha kaikkee! Silmät söi enemmän kuin puhtoinen ihmissielu ja snäkin loppusummaks tuli rapeet SATAKAKSKYT DOLLARII. Päätettiin et ollaan ansaittu se ja suunnattiin läheiseen Ned Brown Preserve -luonnonpuistoon picnicille. Saatiin tuhottua ehkä puolet ostetusta safkasta ja laitettiin loput kylmälaukkuun. 




Whole Foodsis on kans ain kaikkii maistipaloja



Yhtäkkiä Tommi havaitsi lähellä noin 10 metrin päässä jonkun eläimen, joka osoittautui pesukarhuksi!! Se oli noussut roskiksen päälle ja yritti kähmiä itselleen jotain syötävää. Yritettiin ottaa valokuva mut kaveri tietty löntysti karkuun. Ripottelin roskiksen ympärille namupaloiks muutamii leivänmuruja ja kirsikan, jos pesukarhu vaik tulis viel joskus mestoille. Mut ei oo helppoo pesukarhunkaa elämä, joutuu roskiksii tonkimaan... Samal ku toiset käy Whole Foodsis. 




Jos katsot tarkkaan, huomaat kuinka pesukarhun häntä pilkottaa roskiksesta!


Picncin jälkeen auton nokka käännähti luoteeseen ja lähdimme suuntaamaan Minneapolisia kohti. Kuutisensataa kilsaa poltettavana. Jollain tapaa toi laukkuhässäkkä tuntuu jälkeenpäin ihan sillee hienolt jutulta. Tai jotenkin mietin et nyt osaa viel enemmän arvostaa sitä et perusjutut on kasassa ja voi keskittyä itse matkaan. Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä. Aurinkoa on ollut täällä koko ajan ja maailma tuntuu silleen kivasti suloiselta. 

Jutta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti