Ainoastaan elämänsä onnellisesti tynnyrissä viettänyt länsimaalainen ei välttämättä omaa kultaista tiedonjyvää siitä, että homman nimi Vegasissa on viihde. Siltikin, juuri mikään ei voinut ennalta valmistella siihen maailmain kohtaamiseen, mikä perillä Nevadassa rauhallisen "keskimaan" jälkeen odotti. Jos Chicagon Pride olikin aiemmin tuntunut hektiseltä, vaikkakin erittäin viihdyttävältä ympäristöltä, sukellettiin nyt suorin vartaloin todellisen herhiläispesän uumeniin.
Ihmisen toki täytyy yrittää pärjätäkseen, mutta se volyymi millä kadunvarret oli ammuttu täyteen erilaisia ärsykkeitä (yhtäkään aistia luonnollisesti unohtamatta) ja jolla korppikotkat kilpailivat vierailijoiden huomiosta sekä dollareista, saattoi olla vähän liioiteltua. Toiset osaavat riisuutua, toiset soittaa, laulaa tai tanssia, ja joidenkin ei auta muuta kuin piiloutua piirroshahmon tai ihmisen kokoisen peniksen asuun ja yrittää sitkeästi päivästä toiseen vilkutella ohikulkijoille kadunkulmassa yli 40-asteisen lämpötilan dominoidessa ilmastoa. Näistä tunnelmista ei ollut ajatuksen tasolla enää pitkä matka siihen, että teitä reunustavilta jättiskriineiltä tykitettäisiin nykyisten mainosten sijaan aikuisviihdettä ilmoille, mikäli siitä todistettavasti olisi jollekulle jotain taloudellista hyötyä.
Joku onneton ilmeisesti pudotti Elviksen tuopin tmv., "Jorma" ihmettelee menoa taustalla.
-Katsopas tuota viisimetristä kultaista leijonapatsasta!
-En kerkeä nyt, Sirpa! Tuon hotellin katolla käynnistyy juuri vuoristorata-ajelu!
-Sanoiko joku jotain? Kuulen vain tämän saatanallisen dubstep-luupin.
Yleistä atmosfääriä voisi kuvailla jonkinlaiseksi yhdistelmäksi laivaristeilyä, festivaalia, strippiklubia ja todella epämääräistä uhkapeliluolaa - koko roska kaupungin mittakaavassa. Hotellihuoneesta ei ehkä auttanut leikata kadulle ottamatta ensin muutamaa helpottavaa alle, ja sittenkin (jopa öinen) lämpötila saattoi ajaa pienen pahoinvoivan naskin takaisin peiton alle. Ensi hetket kaupungissa heittivätkin allekirjoittaneen mielessään kauas takaisin vuoteen 2004 ja syysiltaan, jolloin ajatuksissani valitsin vain ja ainoastaan varusmiesten käyttämän linja-autovuoron matkalleni Helsingistä Lapinjärven sivarikeskukseen. Nyt saatettiin pitkästä aikaa olla todistamassa samankaltaista luontevaa uiskentelua sielun veljien ja sisarten keskellä.
"Kiinnostaako seura? Täältä saat tilattua tytöt näppärästi suoraan hotellihuoneeseesi. Jano? Ota tästä vaikka verkkosukkaan ja korkokenkään verhottua säärtä esittävä metrinen ja litrainen tuopponen piña coladaa. Vettä? Hahhah, painu helvettiin! Okei, okei, vettäkin löytyy - tosin pienehkö pullo... SUUREHKOON HINTAAN, HAHAHA!"
No, lähes kaikkeen turtuu ajan kanssa, ja maailmantuskakin kävi helpottamaan sitä mukaa kun päätimme yhteistuunin tsempata ja nauttia tämän etapin tarjoamista hyvistäkin puolista; hotelli oli poikkeuksellisen tasokas, hyvin varusteltu, ja jossain julkisivunsa tuolla puolen sijaitsevat ulkoallasjaardit vastoin kaikkia luonnonlakeja äänieristyksissä ympäröivästä kaaoksesta. Lisäksi tösöstä näkyi Cartoon Network. Pieniä, mutta tärkeitä asioita! Myös ökyhenki asettui hiljalleen aloilleen kuten ruokavaliokin raiteilleen, kun ymmärsimme ottaa auton alle ja suunnata kaikkein ytimimmän keskustan ulkopuolelle tekemään ruokaostoksemme ajan kanssa. Neljä päivää on kuitenkin käytännössä aika pitkä tovi, jos ei halua elää sitä pelkillä jättihodareilla, jäätelöllä ja jäähilejuomilla dollarin seteleitä pikkuhousuihin sekä pelikoneisiin tunkien (etenkin kun kukaan seurueestamme ei ole luonteeltaan erityisesti rahapelien perään).
Lienee tässä vaiheessa sanomattakin selvää, että kaupungin tarjonta oli omalle mielentilalle ja maailmankatsomukselle paikoin jokseenkin rajallinen, mutta löysimmepä mekin sen antimista jotain menestyksekkäitä tärppejä, näistä päällimmäisenä zombi-burleski!
Mielessä oli kummitellut katsastaa rotsi auki -tyyliin jokin vastaantuleva lupaava show, viihteen ytimessä kun kerran oltiin, ja Elli sattui vainuamaan jostain jäljen edellä mainitusta. Nettisivuilta kuvamatskua tarkastellessa kyseessä näytti olevan juuri tarpeeksi kieli poskessa toteutettu, mutta sopivalla tavalla herkullinen produktio, joten nappasimme verkkoalennuksen kautta koko gängille illallispiletit vielä saman päivän esitykseen Tommin samalla toteuttaessa parhaansa mukaan epäilevän Tuomaan rooliaan.
Pläjäys paljastuikin melko mallikkaasti rullaavaksi komboksi tasseleita, eläviä kuolleita, friikkejä, B-luokan huumoria ja yleisön kiusaamista sekä osallistamista. Jäämies-Tommikin oli show'n jälkeen pelkkää hymyä. Settiin kuului siis lisäksi illallismenu jossain tarjotuista, saman rakennuskompleksin alla sijaitsevista ravintoloista. Osa niistä tosin oli esityksen loputtua jo sulkemassa oviaan, joten jäljelle jäi lopulta italialainen vaihtoehto, jossa annokset ja drinkit maistuivat, vaikka koko ateriointia vaivasikin tähän astisen reissun kenties kiusallisin tunnelma, jonka taustoja en nyt tässä tilan puutteen vuoksi ehdi käsittelemään...
Kompleksi.
Muista autiomaan hedelmistä mainittakoon myös kaupungin laidoilla sijainneet laajat outletit, joista jokaiselle tarttui mukaan ainoastaan todella hyödyllisiä ja tarpeellisia ostoksia ja erittäin vähän (jos mitään) ylimääräistä tai kuormaa kasvattanutta materiaa.
Vegasin trippailun ajakohta osui muuten heinäkuun neljännelle, mutta rehellisesti sanoen on vaikea mieltää kyseisen päivän jotenkin dramaattisesti poikenneen muista, sillä koko kaupungissa viettämämme aika näytti olevan yhtä tasaista lauantaimakkarahuumaa, emmekä mekään lopulta jaksaneet hakemalla hakea mitään eeppisiä jortsuja tai ilotulituksia ko. iltana - pikemminkin koomailimme pisteestä toiseen sekä lähinnä ylläpidimme elintoimintojamme. Erinäisiä jenkkilippuoutfittejä tietysti tuli kartsalla hiihtäessä vastaan. Ajankohta konkretisoituikin parhaiten viikonlopun päättyessä ja ottaessamme seuraavaksi suunnaksi Kalifornian, jolloin massivinen kotiinpaluuruuhka venäytti alunperin 4-5 tunnin mittaiseksi arvioimamme matka-ajan reiluun kahdeksaan tuntiin. Maisemat kylläkin tarjosivat hetkittäin parastaan.
Las Vegas -jälkifiilis: hämmentynyt. Päällimmäinen tunne on suora lähetys jostain ihmiskunnan kadotuksen liekkien keskeltä, vaikka toisaalta taas jollain perverssillä tavalla on pakko arvostaa sitä röyhkeyttä, millä koko kauhukabinetti on rakennettu aina maantieteellistä sijaintia myöten tukemaan ainoastaan kulutusta, kertakäyttöisyyttä sekä valuutan virtaamista kaupunkiin ja sen kasinoiden ovista sisään. Rahalla saa kaiken, menestyjät tulevat tänne viihdyttämään itseään kuluttamalla, muut puolestaan säästävät ensin rahaa ja tulevat sitten tänne esittämään menestyjiä. Osa kansasta on varta vasten pumpissa, osa ei habituksesta piittaa: nyt ollaan lomalla ja iho saa punoittaa. Välillä ollaan pukeuduttu vimpan päälle, toisinaan ei pukeuduta lainkaan. Vanhempi ikäryhmä on parannellut ajan kalvamaa fysiikkaansa muovisten lisäosien avulla. Kadulla kiemurtelee ympäri kellon loputon juomamukiletka kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja Jossain yläpuolella tanssii häkeissään muutama vallitsevat esteettiset kriteerit täyttävä tanssityttö niukoissa alusasuissaan, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta.
Mutta tulipahan nähtyä!
-Janne
Next:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti