Mielettömän hieno seinämaalaus.
Päätimme käydä katsastamassa Monte Vista -nimisen hotellin, jonka Elli oli metskannut taikaopuksestaan. Hotelli oli aika mukavasti sisustettu ja oikein sievä. Huoneet olivat vähän kalliimpia, kuin mitä olimme normaalisti makselleet, mutta Albuquerquen superhalvan hostelliyön jälkeen koimme ansaitsevamme tämän. Monte Vista on tunnettu mm. siitä, että sen huoneet on nimetty niissä yöpyneiden näyttelijöiden mukaan. Hotellissa kerrotaan myös kummittelevan, mikä lisäsi meidän silmissämme mestan kuriositeettiarvoa.
Kävimme tiputtamassa kamat John Wayne -huoneeseemme ja lähdimme etsimään safkapaikkaa. Elli oli supermehuissaan hotlan kummitusjutuista ja luki niitä ääneen aulasta saamastaan lapusta. Lapun mukaan hotlassa pitäisi käyskennellä ainakin jonkun vauvan, huonepalvelijan ja parin prostituoidun haamut.
Olin itse niin nälkäinen, ettei ajatuksissa riittänyt tilaa haamuille. Koska olimme jälleen illansuussa liikenteessä, moni paikka oli jo menossa kiinni. Janne oli kuitenkin onneksi tehnyt taustatyötä ja lukenut hyvät arvostelut Alpine Pizza -nimisestä ravintolasta. Paikka oli auki ja pizza hyvää. Vasta kun olin saanut slaissin suuhun, pystyin taas ajattelemaan kummituksiakin. Vähän harmitti kun en ollut osannut nälkäisenä jakaa Ellin suurta kummitushypeä. Pizzan jälkeen hengailimme vähän aikaa kadulla ja joku mies kehui mun kenkiä.
Aamulla herättyämme vaihdoimme kokemuksia kuluneesta yöstä. Yksikään kummitus ei ollut ainakaan häirinnyt minun untani. Elli oli kuullut tuutulaulua illalla ja oli aika varma, että kyseessä oli kummitus. Lähdimme Jannen kanssa testaamaan hotellin alakerran kahvilaa. Olin aiemmin aulassa pannut merkille kahvilasta tulevan kahvipapujen tuoksun, mikä voisi merkitä totutusta poikkeavaa laadukasta kahvia. Euroopassa liikkuessa kahvipapujen tuoksu merkitsee yleensä siinä sivussa myös laadukasta teetä ja olin elätellyt toiveita, että täältä voisi löytyä jotain ehtaa kamaa. Matkan aikana olen joutunut luopumaan rakkaasta teehifistely-harrastuksestani, koska MISSÄÄN EI NÄYTETÄ YMMÄRTÄVÄN HYVÄN TEEN PÄÄLLE. Nyt kuitenkin kahvilan menua katsellessani sain pyyhkäistä silmäkulmaa rakkaan Oolong-teen komeillessa listalla. Kävi ilmi, että Flagstaffissa kahviloissa panostettiin yleisesti hyviin teelaatuihin. Pian löytyi myös kauppa, joka myi kiinalaisia teepannuja! Olin niin fiiliksissä tästä, että joku pannu oli pakko poistaa kaupasta. Oma pannu on kahdelle-kolmelle suunniteltu. Ensin ajattelin, että ottaisin jonkun pienemmän, kun yksin tulee aika paljon teetä juotua. Sitten huomasin kaupan ögyimmän valurautaisen punaisen pannun, missä oli lohikäärmekuviointi. Ajattelin, että nyt ei ruveta hiireilemään, ja ögypannu lähti mukaan.
Kohta teki mieli taas teetä ja astelimme pieneen Flagstaff Coffee Company -kahvilaan, joka sijaitsi ravintoloiden ja pikkuputiikkien täyttämällä kujalla. Mestasta sai mm. bageleita ja vegeburritoja. Otin burriton ja Dragonswell -teen. Kahvilan ikkunasta näkyi ulos terassille. Bongasimme erään viisissäkymmenissä olevan herrasmiehen, joka tuprutteli maailman suurinta sikaria ja luki "Think and Grow Rich" kirjaa. Nautiskelija, selvästi pelinsä huipulla... Ihailimme ja kadehdimme häntä. Yritimme myös ottaa salaa valokuvia. Se oli vähän noloa, mutta Tommia ei häpeä estänyt ja hän saikin pari aika hyvää kuvaa napattua.
Salakuvien jälkeen lähdimme tutkimaan Flagstaffin tarjontaa. Keskusta oli aika pieni, mutta kaiken kaikkiaan erittäin ihastuttava. Rakennukset olivat koristeellisia, joka puolella oli pieniä kahviloita ja liikkeitä, joissa myytiin mm. vaatteita, koruja, käsin tehtyä saippuaa, kynttilöitä ja koriste-esineitä. Tulimme hulluiksi ja POISTIMME kamaa kaupoista suurella innolla. Vitsailimme, että lähtiessämme Flagstaffiin ei jää muuta jäljelle kuin tuulessa pyörivä puskajussi, jonka käymme vielä lopuksi poistamassa senkin.
Erityisesti vielä mainittakoon Suite 104, jossa jäbä myi tyttöystävänsä tekemiä koruja ja taide-esineitä. Ellin kanssa hypimme miltei tasajalkaa liikkeessä, kun siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa ja uniikkia. Hetken päästä itse artisti uskaltautui myös tulemaan esille. Oli jotenkin tosi symppistä, miten innoissaan hän oli siitä, että hänen taidettansa arvostettiin. Löysin liikkeestä mm. koristehevosen sekä Muerte-korvikset ja -ristin.
New cool stuff!!!
Saman liikkeen ehta zombie.
Kun olimme ostaneet tarpeeksi ja liikaa, kävimme vielä kerran teellä ja kahvilla. Olin saanut eräästä vaateliikkeestä onnenkeksin mukaan ja nautin sen nyt teen kera. Keksistä saatu viesti kruunasi päivän:
Viimeisenä tekona Flagstaffissa kävin vielä poistamassa candy applen eräästä makeisliikeestä. Liikkeessä oli jäätävän paljon valinnan varaa, mutta olin kiinnittänyt huomioni "I Like Pie Caramel Apple" -nimiseen yksilöön, JOKA OLIKIN SITTEN AIVAN SAAKELIN HYVÄÄ. No joo, menee vähän Viisikko-tyylisen safkamehustelun puolelle... No mut hyvää oli, suosittelen!
Lähdimme Flagstaffista erittäin kiitollisina ja suupielet karamelliomenakuorrutteessa.
Meillä oli aikeissa mennä seuraavana aamuna Grand Canyonille auringonnousun aikaan, joten lähdimme suuntaamaan kohti Tusayanissa sijaitsevaa 7 Mile Lodge -hotellia, josta oli vain kahdenkymmenen minuutin matka Canyoniin. Automatkan taittuessa huomasimme, että maisema muuttui metsäksi ja ilma viileni. Näin matkan aikana enemmän peuroja, kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Jollain tapaa ne vaikuttivat olevan aika tottuneita autoihin. Myöhemmin Tommi sanoi, että kyseinen pätkä oli aika raskas ajaa, johtuen juurikin metsästä ja peurajengistä.
Perillä Tusayanissa oli jotenkin erilaista. Hotlan pitäjä oli vanha harmaahapsinen partasuu, josta sai vaikutelman, että hän oli elänyt siellä aina. Kaikki hotellit olivat aika puisia ja puita oli muutenkin vaan ihan kaikkialla. Joku isokokoinen lintu raakkui taustalla. Yhtäkkiä tuntui kuin syksy olisi alkanut. Vietimme hetken hotellin parvekkeella ja muistaakseni joku sanoi jotain syvällistä.
Ajattelimme, että voisimme mennä aikaisin nukkumaan, mutta kävimme vielä syömässä. Spottasimme Sophie's Mexican Food -ravintolan, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Paikka oli ihanasti meksikolaistyyliin sisustettu. Tuolit ja pöydät oli maalattu eri värisiksi ja seinillä roikkui erilaisia maalauksia ja koristeita. Ruoka oli todella hyvää ja henkilökunta ystävällistä. Otimme kaikki vesimelonimehua juomaksi. Se oli TAIVAALLISTA! (Viisikkoläpät heräs taas jostain...) Söimme itsemme ähkyyn ja änkesimme autoon. Tusayanissa välimatkat olivat todella lyhyet. Ei siellä oikeastaan ollut muuta kuin pari ruokapaikkaa ja huoltoasema. Jostain syystä olimme kuitenkin valinneet auton kulkuvälineeksi. Överiähkymeininkiin se sopi oikein hienosti.
Mietin tätä päivää ja fiilistelin miten kiva se oli ollut. Tuntuu että palanen sydämestä jäi Flagstaffiin. Kaikki ne kivat paikat ja ostokset ja TEE! Kiitos vielä kerran Flagstaff!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti