Lämpötila pysyi koko päivän yli 40 asteessa ja taas sai kiittää auton toimivaa ilmastointia. Tauoilla jaloitellessa aurinko poltti ihoa hetkessä. Rankkaa!
Saavuimme Albuquerqueen (aka "Burqueen") iltasella ja ensitöiksemme meidän oli taas keksittävä yösija jostain. Navigaattori vei meidät kaupungin keskustaan, jossa saimme auton parkkiin ja pääsimme puntaroimaan vaihtoehtoja. Elli oli bongannut Lonely Planet-opaskirjasta "Route 66 Hostellin". Oppaan mukaan hostelli on halpa, siisti ja hyvällä sijainnilla ja koska vaihtoehtoina meillä oli samat ketjumotellit kuin mitä löytyy Jenkeissä joka pitäjästä, päätimme lähteä katsastamaan paikan. Paikka löytyi nopeasti ja hyvä sijainti voitiin todeta faktaksi. Paikan ulkonäkö oli melko.. Noh, "symppis".
Astuttuamme ovista sisään minun torakkasensorini hälytti välittömästi hiljaisella hälytyksellä. Paikan sisustus oli rento ja ei siis turhan kliini ollenkaan. Respan tiskille ilmestyi aurinkolasipäinen cowboy-dude heti muutaman kellonsoiton jälkeen. Kyselimme hintoja ja edulliseksi paikka oli todettava - 4 henkilöä yöpyi reilun $50 hintaan. Pääsimme tsekkaamaan huoneet ennen minkään lukkoon lyömistä ja siellä sensorini vilkutti jo punaista. Tytöt kuitenkin ihastuivat paikan tunnelmaan heti ensihetkistä eivätkä vintagehumalassa edes huomanneet respa-cowboyn pandasilmiä, jotka eivät mitenkään lisänneet omaa luottamustani kyseiseen paikkaan. Pikaisen tiimipalaverin jälkeen päätimme kuitenkin ottaa hostellin yöksi ja kokeilla jotain uutta ja tunnelmallista itseääntoistavien motellihuoneiden jälkeen.
Kamat huoneeseen saatuamme levytimme pienen hetken ennen lähtöä kaupungille. Lopulta liikkeelle päästiin illan jo hieman hämärtyessä ja suunnaksi oli valittu Marble Brewery, paikallinen panimopub ihan kävelymatkan päässä. Matkaa oli vain reilu kymmenen korttelia, mutta uskalsimme jo epäillä eksyneemme, kun alue oli syrjäistä sivukujaa toisensa perään.
Viimeinen virastomainen rakennus ennen sivukujasokkeloa, matkalla Marble Streetille.
Kävelyn aikana pantiin myös merkille lähes kaikkien ihmisten "kadun mies"-henkinen habitus. Mikähän hobo-kaupunki tämä on? Marble Brewery löytyi kuitenkin luvatusta paikasta, Jutan Google maps-suunnistus ei ole vielä kertaakaan mennyt pieleen.
Pubista huokui välittömästi rento ja lämmin tunnelma. Hyvä musiikki soi terassilla, asiakkaita riitti ja kaikilla oli hauskaa, tottakai. Marssimme sisään ja tiskille. Tarjolla oli peruspubin tarjonnan lisäksi kymmenisen paikan omaa olutta. Ei tarvinnut kauaa päätä raapia ja kuvetta kaivaa, kun meillä oli jo törpöt käsissä ja otimme muutaman askeleen takaisin terassille. Sen seinillä oli suuria maalauksia ja pihalla törrötti myös ravitsemustarkoitukseen muokattu asuntovaunu, josta mätöt palveltiin suoraan tuopin viereen terdelle. Toimiva konsepti - me likey!!
Maistoimme kaikkia paikan omia loistavia oluita. Itse otin viimeisenä vahvan IPAn, Iron Horse, joka viimeistään potkaisi aavikon pölyt kurkusta ja hiekat hampaista. Pubissa oli sitä jotain ja suosittelen Burquen kävijöille ehdottomasti!
Paluumatkalla hostellille saimme ihastella loputonta torakoiden vilinää kävelytiellä. Niitä oli todella paljon! Varoimme niitä astuessamme, sillä legendan mukaan torakat tulevat tovereidensa "hautajaisiin" ja tätä emme huoneeseemme halunneet. Ainakin allekirjoittaneella pari rivakkaa torakkaa ehti kuitenkin pinkoa kengän alle rusahtelemaan. Liekö se ollut syynä myöhemmin huoneestamme löytyneeseen torakkaan, en tiedä, mutta pienen metsästyksen jälkeen saimme kuitenkin torakan kiinni ja pääsimme siitä eroon. Episodista huolimatta Route 66 Hostel oli ihan passeli paikka ja budjettimatkalaiselle oiva valinta!
Seuraavana aamuna lähdin Jutan kanssa salille. Kohteena oli Arnold Schwarzeneggerin tutuksi tuoma saliketju, Gold's Gym, taas ihan hölkkämatkan päässä (tietenkin THE sali on vasta Losissa). Saimme kuitenkin todeta Albuquerquen pisteen olevan kiinni ja olleen kiinni jo pidemmän aikaa laitteiden päällä olevasta pölystä päätellen, jonka ikkunasta näimme. Kysyimme vastaantulijalta vinkkiä toisesta salista ja hän opasti meidät läheiseen Sport&Wellnessiin. Salissa oli kaikki tarvittava ja $15 dollarin hintaan treenasi kaksi. Salin jälkeen hostellille, kamat kasaan ja autoilemaan kaupungille.
Aamiainen nautittiin intialaisessa "Annapurna"-nimisessä luomu/vege (lue: terveellinen ruoka) teemaisessa ravintolassa, joita ei liiaksi Albuquerquessakaan päin näy. Hyvää vaihtelua 24/7 rasva+sokeriöverille! Ravintola oli myös valittu kaupungin parhaaksi ainakin vuonna 2012. Ps. annokset olivat täälläkin erittäin suuria - en itse jaksanut edes syödä koko pannariannosta, vaikka lahjakas syöjä olenkin!
Albuquerque on tunnettu hitech-kaupunkina, jonne korkeasti koulutetut tulevat kehittelemään mm. aurinkopaneeleja jne, mutta omalla kohdallani kaupunki on jäänyt mieleen Breaking Bad tv-sarjasta. Siispä tottakai meidän oli tehtävä pieni pyhiinvaellus sarjan hahmon, Walter Whiten, kotipihalle ennen lähtöä. Tarkempi osoite löytyi helposti googlettamalla.
Kämpän tienoilla oli muitakin faneja ottamassa kuvia paikasta. Kuvat napattuamme jätimme kaupungin taaksemme.
Albuquerquesta on hankala kirjoittaa kattavaa koostetta meidän lyhyen vierailun perusteella, mutta päällimmäiset fiilikset tässä: kaupungilla iltaisin laitapuolenkulkijoita ja torakoita. Kadut ovat melko tyhjinä, kun kansa asuu kaupungin ulkopuolella, ei keskustassa. Ilmasto on kuuma ja kuiva. Meillä kaikilla oli kurkku todella kuivana ilmasta johtuen. Ei suomalainen kestä olla niin kaukana merestä, kuin nyt oltiin! Kaupungin suurin nähtävyys lienee vuoristohissi kukkuloille, jonka me feidasimme kiinnostuksen puutteessa. Matka jatkui, siis.
Kraateri
Albuquerquen jälkeen kohteena meillä oli Flagstaff. Matkan varrella bongasimme kuitenkin kyltit kraaterista, jonka päätimme lähteä tsekittämään ja poiketa muutaman mailin Interstate 40:ltä (exit 233). Vasta perillä lystin hinnaksi ilmoitettiin $18/hlö joka karsi seurueemme katsojat minuun ja Elliin. Hinta sisälsi käynnin museossa sekä tietenkin omatoimisen turreilun kraaterin laidalla. Kyseessä on parhaiten säilynyt kraateri maan päällä, jonka läpimitta on noin mailin, eli reilu puolitoista kilometriä. Näky oli kyllä vaikuttava.
Tästä selvittiin ja matka jatkui kohti uusia seikkailuja Flagstaffissa. Pysy kuulolla!!
/Tommi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti